Autoja ja matkan järjestelyä

Huh. Yhytinpäs meidän vuokraisännän Roomasta. Kävi vielä todella hyvä tuuri, koska ilmeisesti hän sattumoisin oli koneen ääressä, joten sain vaihdettua sähköposteja tiiviiseen tahtiin ja kaikki kysymysmerkit ovat (toivon mukaan) selvinneet. Ehkä tämäkin soppa olisi ollut erilainen, jos vuokraajalla ja vuokranantajalla olisi ollut sama kulttuuritausta. Pohjoismaalainen järjestelmällisyys ja organisointi yhdistettynä italialaiseen "la dolce vita"-ajatteluun ei voi olla aiheuttamatta kuin pienet rytmihäiriöt ja sydämen tykytykset.

Luca täyttää meille jääkaapin paikallisilla herkuilla, check.
Luca järjestää lapsille sängyt ja syöttötuolin, ehkä jopa italialaisen potan, check.
Luca on tulossa meitä vastaan lentoasemalle, check. 
Luca järjestää meille aikaisen avainten luovutuksen lennostamme johtuen, check.

Jännittää, mikä meitä perillä odottaa. Jos tämän muotoinen matka osoittautuukin parhaaksi mahdollisuudeksti tutustua eri maihin ja kaupunkeihin, alamme jatkossakin käyttää tätä keinoa.

Tuleva kauppakassi, Pontiac Firebird '72

Eilen kävimme porukalla katsomassa hienoja autoja American car show:ssa. Aaron oli tosi kiltisti ja malttoi katsella värikkäitä menopelejä pitkän aikaa rattaista välillä äänekkäästi kommentoiden katseluvuorossa olevaa autoa. Kunhan ruokahuolto toimi ja sopivasti viihdykettä oli tarjolla, niin kaikki meni mukavasti. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi ottanut Aaronille kuulosuojaimet mukaan, sillä toisessa näyttelyhallissa musiikki oli aika kovalla..

Tänään perheemme kokeellisessa keittiössä valmistui karitsan karetta ja jälkiruoaksi pashaa. Pashaa maistoin ensi kertaa pääsiäisenä P:n kotona monta vuotta sitten ja siitä lähtien pasha onkin ollut suurta herkkuani. Reseptin ja muotin sain lainaksi Aaronin mummilta ja jännityksellä eilen valmistin massan valumaan. Pientä haastetta hermoilleni asetti harson saaminen muotin kuvioiden uriin, mutta ilmeisesti sekin onnistui hyvin, koska tuloksena oli kohtuukaunis ensimmäinen pasha! Aaron sai myös oman makupalan ja hyvin näytti uppoavan alkujärkytyksen jälkeen (eikä Aaron näemmä ole mantelille allerginen, heh). 

Kyllä. Tänään on hyvä päivä. Muhammed meni kuin menikin sen hiton vuoren luokse. Aaron ryömii!

Virpomissunnuntai

Niin se sitten tuli ja yllätti. Palmusunnuntai. Olen joka kauppareissulla tuijottanut hyllyillä olevia suklaamunia paheksuvasti ajatellen "nyt jo", mutta tänään koin herätyksen jälleen kerran. Se onkin nyt. Hitsiläinen. Siksikös tämä lammaspaisti maksoikin tuhottomasti, kun tämä olikin juuri leikattu tuoreesta eikä pakastetusta bääbäästä ja siksikös jääkaappiimme on pesiytynyt mämmirove.

Tämän idean jälkeen olikin hyvä kaasutella Aaronin kanssa Prismaan P:n mennessä töihin. Meillä on P:n kanssa nimittäin kaksi asiaa, mistä kinastella joka vuosi kaupassa. Ensimmäinen on suklaajoulukalenterit ja toinen on juurikin ne suklaamunat. Sanokaa mitä sanotte, mutta suklaamunat ne kuuluvat pääsiäiseen oli niiden kilohinta tai oston järkevyysaspekti ihan mitä tahansa. Minä villiinnyin Aaronin kanssa kaupassa ihan täysin ja hekottelin ajatuksissani, että nyt minä ostan kerrankin suklaamunia niin paljon kuin sielu sietää eikä kukaan pyörittele silmiään vieressä, paitsi Aaron, jonka mielestä koko namihylly notkui ihanissa väreissä. Ostin kaksi Kinderiä, pupuneidin rakeita ja mahdollisille virpojille pari suklaamunaa, hurraa!

Aaron lähti ensimmäiselle virpomisreissulle asiaan kuuluvin somistein varusteltuna, minä avuliaasti ja uhrautuvasti lupauduin syömään koko Aaronin virpomispalkan. Huomatkaa upea virpomisvitsa, johon Aaron omin pikku sormin rytisteli silkkipaperit!

Väkkärä

Me olemme olleet Aaronin kanssa olevinaan todella kiireisiä tällä viikolla, ettei mitään ajatuksia blogin suuntaan ole liiemmin ollut.

Aaron on alkanut kehittää vauhtia suuntaan jos toiseenkin sillä seurauksella, että aloitin epätoivoisen Stokken syöttötuolin "kaatumisen estopalojen" etsinnän. Nämä palathan olisi pitänyt asentaa jo kokoamisvaiheessa syöttötuoliin, mutta olimme P:n kanssa ihan varmoja, että näitä ei tarvita ja säilöimme ne varmaan talteen. Pahoin pelkään, että se varma paikka on ollut roskakori.

Rattaatkin olivat vähällä lähteä huoltoon, koska etupyörän lukitus ei toiminut ja jouduin soittamaan liikkeen varaosapuolelle. Sain onneksi ohjeet, miten toimia ja jos se ei auta, niin hyvällä säkällä olisi ehditty saada uusi pyörä Rooman matkaa varten. Tiesittekö, että rattaatkin tarvitsevat oikeisiin paikkoihin ruiskautettuna CRC:tä?

Tämän viikon pyykkivuorikin alkaa olla selätetty Aaronin uskollisella avustuksella. Tosin, kun käänsin selkäni kodinhoitohuoneessa, niin vauva oli saanut jotenkin lattiakaivon kannen auki ja lussutti sitä onnessaan meloen toisella kädellä likakaivon sisältöä. Ja niin hän kovasti mielensä pahoitti, kun keskeytin leikit tutkimuksen edistymisen kannalta ratkaisevalla hetkellä.

Aaron ei vieläkään ryömi eikä konttaa. Aaron ryömi sen hurjat 20 senttiä tammikuussa, mutta taito pysyy vielä unohduksissa. Voi plääh sentään. Olisi niin paljon meille kaikille helpompaa, että Aaron keksisi liikkumisen. Liikkeen sijasta Aaron kehittää kielellisiä kykyjään vauhdilla. Aaron osaa sanoa jo äiti ja pupu, useimmiten oikeissa tilanteissa. Isi on vielä "shiiiih". Jokellusta, tavuja ja sanoilta kuulostavia asioita tulee paljon ja erityisesti koko ajan kovenevaan ääneen, jos ei hänelle heti vastaa.

Olen ollut yhteydessä tällä viikolla myös Rooman asuntomme vuokraisäntään ja nyt sinne on ilmeisesti saatu järjestymään lapsille pinnasängyt ja syöttötuoli sekä jääkaappi täyteen paikallisia herkkuja. Vuokraisäntä on tarjoutunut tulemaan meitä lentokentällä vastaan, mutta tähän en ole vielä saanut vahvistusta. Tästä tulikin mieleeni, että voisin hupina tarkastaa matkalaukkujemme kunnon jo nyt enkä lähtöä edeltävänä päivänä.. Pikkuhiljaa hyvä tulee, eikös vain.

Tällä kertaa kaikki kuvat taattua Lumia-laatua, pahoittelen.

Sophie daliviiksissä ja uudet kynnet

Monta päivää kaksistaan

Olemme Aaronin kanssa tällä viikolla kokonaiset neljä päivää kaksistaan kotosalla P:n ollessa kouluttautumassa pääkaupunkiseudulla. Hitsi, miten outoa.. Minua ei ole selkeästi luotu olemaan yksin kotona vauvan kanssa.Vaikka ollaanhan me kahdestaan jo arkipäivät ja osa viikonlopuistakin, mutta iltaisin saadaan päivän odotetuinta seuraa.Varsinaisesta yksinäisyydestä on kuitenkin turha puhua, sillä viihdyn mainiosti kaksin Aaronin kanssa, onhan se tosi vekkuli tapaus suurimmaksi osaksi päivää (nyt ei puhuta väsykänkkähetkistä). Mutta kuitenkin kaipaan sitä toista, jonka kanssa on vuosien saatossa hitsautunut yhteen ja jonka kanssa voi jakaa pienetkin hassut asiat.

Ruoanlaitto on ainakin ihan taantunut sinkkuopiskeluaikoihin (lounaaksi kanaa ja päivälliseksi kanaa kanalla). Itselleen ei yksinkertaisesti vain viitsi tehdä ruokaa. Aaron syö siis parhaiten, taas. Löysin muuten eilen Aaronin uuden suosikkiruoan, kun keksin muussata banaania ja sekoittaa sen turkkilaiseen jogurttiin. Suosikki ja suosikki, Aaron kun syö kaikkea hyvällä halulla ja paljon. Vauvamme ruokkimisissa alkaa olla jo mielikuvitus rajana.

Kameran takana jälleen isi-P

Vauvamuskaria ei ole kuin kaksi kertaa tämän kevään aikana. Minne ne viikot ovatkaan kadonneet? Aaron saa kohta elämänsä ensimmäiset opintopisteensä. Joo, kyllä vain. Vauvamuskarista tulee opintopisteitä, joita voi käyttää hyväksi tulevaisuudessa, jos aikoo hakeutua taideaineisiin! Ilmoitin Aaronin ensi syksyn muskariin (1-2-vuotiaille, apua) varmuuden vuoksi, jos nyt sitten päätänkin olla vielä kotona. Entisille oppilaille oli etukäteisilmoittautuminen jo nyt, joten päätin olla ajoissa, peruttuahan sen saa, jos valintani on toinen.

Kun muskari sitten loppuu, me suuntaamme seuraavalla viikolla Roomaan, kuten aikaisemmin jo mainitsinkin. Matka on äitini 60-vuotislahjamatka ja sinne lähtee meidän ja äitini lisäksi siskoni perhe. Olemme vuokranneet Roomasta 110 neliöisen huoneiston ihan Campo dei Fiorin lähistöltä. Passit ovat jo rivissä ja matkakuumetta alkaa olla ilmassa. Ja jännitystä! Olen jokseenkin varma, että Aaron pistää jo Helsingissä hulinat pystyy ja Rooman kentällä koneesta purkautuukin lastillinen ei-niin-iloisia matkalaisia.. Mutta tästä lisää myöhemmin.