Aaron täyttää kohta 1 v ja 3 kk. Apua. Joka päivä tulee hämmästeltyä, mihin se meidän vauva katosikaan. Ystäväpiiriin ja lähisukuun on saatu lisää jäseniä, joita ihaillessa on palautunut hassuja pieniä yksityiskohtia Aaronin vauvavuodesta. Siis miten ne vauvat ovatkaan niin pieniä? Siis ihan minejä. Ja Aaron oli päälle kilon verran vielä pienempi. Ei Aaron kyllä koskaan liian pieneltä tuntunut käsiin, sylissä tuntui heti omalta ja sopivan kokoiselta ja muiden vauvat jättiläisiltä. Ehkä pikkuisen osaan samaistua muiden päivittelyihin viime kesänä...
Eli ylihuomenna neuvolareissua pukkaa, koska kotikaupungissa on etuoikeus tällaiseen yhteen "ylimääräiseen" reissuun. Saadaan toinen MPR-rokote ja tiedetään sitten herran strategiset mitat. Uskon, että neuvolantäti ei edes tunnista Aaronia, niin paljon tämän kesän aikana on tapahtunut. Luulen, että tädin varaamat lelut saavat kyytiä ja huoneen joka nurkka tulee tutkituksi, ensimmäistä kertaa.
Lapsi oppii muuten yllättävän helposti asioita, mitä hassummaksi (tai typerimmiksi) ne menevät. Tästä esimerkkinä Aaron osaa näyttää napansa ja lipittää varvastaan pyydettäessä.Toisaalta tänään huomasin, että Aaronin mielestä Rosbergin Keke-laulu (mikä lie biisin oikea nimi) on jotain superhauskaa tai ainakin se kekekekekekekeke-kohta... Ja mitä halvempi lelu tai tavara, mikä ei ole lelu ollenkaan, on siistein, kuten kuvissa esiintyvä arvon läpsykkääni.
Mitäs muuta meille kuuluu? Noh, minun töistä ei ole vielä mitään tietoa eikä stressiä vielä puske asiasta. Pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa panikoida? Aaron tarvitsisi kenkiä päiväkotiin ja ainakin kurarukkaset..ties mitä lisäksi.. Ehkä ne tädit kertovat meille sitten, mitä puuttuu. Mutta vielä pari viikkoa kotinuhjuamista, jee.
