Lunta, pliis.

Hui, aika se vain juoksee ja blogi on elänyt taas hiljaisuutta päivän touhujen ollessa niin mukaansa tempaavia, että olen ottanut joka päivä torkut yhdessä Aaronin kanssa (osa syynsä voi olla Pikkusiskollakin) ja siinäpä se päivän lepohetki olikin.

Joensuun mummilan reissu meni mukavasti ja junamatkat vipeltävän taaperon kanssa olikin helpoimmat ikinä. Tai voimillehan ne otti, mutta Aaron tykkäsi juoksennella muiden lasten perässä leikkivaunussa tukka märkänä minun katsoessa perään ja ruokailukin sujui mukavasti. Testauksessa oli ravintolavaunun lasten lasagneannos, joka aiheuttikin suurta riemua, koska puolet lautasesta oli värikästä salaattia ja sitä sitten olikin hupaisaa heitellä pitkin pöytiä. Toisaalta annoksen täyttävyydestä voi olla kahta mieltä, koska heti sen jälkeen Aaron söi minun eväistäni puolikkaan sämpylän ja mandariinin. 

Lumi satoi Joensuun seudulla lähtöaamuna ja kotiinkin asti ollaan saatu sitä jo hiukkasen. Eilen pulkkailtiin kotipihan mäessä. Aluksi Aaron oli ihan jännityksestä kankeana, mutta ensimmäisen mäen jälkeen sain vetää puoli tuntia pulkassa hihkuvaa lasta ylösalas mäkeä. Mutta nyt se lumi sulaa. Voi itku. Kuten jo viime talvena totesin vanhana lumen vihaajana, että lumeen suhtautuminen muuttuu selkeästi lapsen myötä. Tulisi jo parin asteen (hurrrjaa) pakkaset ja vähän lunta. Kaipaan niin valoa! Onneksi päivien harmauteen saa jonkin asteista piristystä, kun vaan sinnikkäästi työntyy ovesta pihalle. Aaron nauttii, oli sää kuin sää ja sen ilon katseleminen saa väkisinkin hyvälle mielelle.

Oheisessa kuvassa Aaron on juuri kierinyt liukumäen alaosassa, maistellut lunta, rapaa ja vähän liukumäen kaidettakin.

Lumen etsintää

Lähdemme Aaronin kanssa huomenna etsimään lunta. Missäs sitä todennäköisimmin olisi kuin toisen mummin luona Pohjois-Karjalassa. Sinne siis.

Junamatka voi olla hauskin ikinä Aaronin liikkuessa kuin pieni sukkula paikasta toiseen, tai sitten se on ihan kamala. Jännityksellä odotan, millainen show syntyy lasten leikkipaikalla. Ajattelin päästä helpolla ja uutisissa olleiden junan ravintola-annosten innoittamana päätin ulkoistaa eväiden kuljettamisen ja käydä katsastamassa ekaan kertaan Aaronin kanssa paikan tarjonnan (rusinoita, muumikeksejä ja riisikakkujahan ei eväiksi lasketa, vakiovarusteita).

Mummin luona on kuulemma kaikki mahdollinen jo valmiina, että periaatteessa matkatavarat pitäisivät jäädä pieniksi ja kevyiksi (niin just, ainahan ne). Saa nähdä, millainen kuormamuuli taas olen, kun kotiovesta lähden. Aina löytyy jotakin, mitä aivan varmasti tarvitsee tai kaipaa. Tällä hetkellä pää vaan lyö tyhjää..

Mutta me kohta vilahdamme!

Kadonneen pandapalikan metsästys

Aaron on kunnon touhupoika. Ei uskoisi, että se rauhallinen ja selällään vuosi sitten viihtyvä toukka olisi nyt näin vauhdikas pieni mies. Vasta riitti pöllön tuijottelu ja nyt jo keksitään mitä ihmeellisimpiä leikkejä!

Paras juttu on selvästi palikoiden laittaminen sopiviin reikiin, siis ihan mihin vain. Palikkalaatikko on jo niin nähty. Palikat sopivat vaikka juomapulloon tai patakintaaseen, ja illan tullen niitä sitten metsästetään porukassa. Tässä jokunen päivä sitten katosi Aaronin kestosuosikki: toinen pandapalikoista. Tänä aamuna se löytyi isin bootsista. Tottakai, selvä paikka! Ja mummikin laittoi tekstiviestiä, että hänen käsilaukustaan oli löytynyt mittalusikka ja pieni punainen kuppi.

Uusin leikeistä taitaa olla eläinten ruokkimisleikki. Lehmälle annetaan ruokaa ja lammasta juotetaan sopivin äänitehostein, eri kupeista tietysti. Sormiväritkin ovat tosi kivoja, varsinkin, kun siinä ohessa saa maalata vähän varpaitakin ja uudet puuväritkin löysivät tiensä paperiin suun sijasta.

Nämä uudet oivallukset valitettavasti vaikuttavat Aaronin (ja minun) yöuniin. Keskellä yötä pitää tuumia ja prosessoida ajatuksia, joten pahimpina öinä meillä herätään useita kertoja lohduttomaan lapsen itkuun. Itku onneksi menee ohi silittelyllä ja peittelyllä, mutta jostain kumman syystä välillä taas hiukan väsyttää. 

Viikonloppuna käyn kokeilemassa hiukan, miltä keikkatyö maistuu ja isi saa viettää isänpäiväviikonloppua parhaalla mahdollisella tavalla, leikkimällä Aaronin kanssa kahdestaan. Ensi viikolla olisi suuntana pitkästä aikaa Joensuun mummila ja junamatka kaikessa jännittävyydessään.