Paras juttu on selvästi palikoiden laittaminen sopiviin reikiin, siis ihan mihin vain. Palikkalaatikko on jo niin nähty. Palikat sopivat vaikka juomapulloon tai patakintaaseen, ja illan tullen niitä sitten metsästetään porukassa. Tässä jokunen päivä sitten katosi Aaronin kestosuosikki: toinen pandapalikoista. Tänä aamuna se löytyi isin bootsista. Tottakai, selvä paikka! Ja mummikin laittoi tekstiviestiä, että hänen käsilaukustaan oli löytynyt mittalusikka ja pieni punainen kuppi.
Uusin leikeistä taitaa olla eläinten ruokkimisleikki. Lehmälle annetaan ruokaa ja lammasta juotetaan sopivin äänitehostein, eri kupeista tietysti. Sormiväritkin ovat tosi kivoja, varsinkin, kun siinä ohessa saa maalata vähän varpaitakin ja uudet puuväritkin löysivät tiensä paperiin suun sijasta.
Nämä uudet oivallukset valitettavasti vaikuttavat Aaronin (ja minun) yöuniin. Keskellä yötä pitää tuumia ja prosessoida ajatuksia, joten pahimpina öinä meillä herätään useita kertoja lohduttomaan lapsen itkuun. Itku onneksi menee ohi silittelyllä ja peittelyllä, mutta jostain kumman syystä välillä taas hiukan väsyttää.
Viikonloppuna käyn kokeilemassa hiukan, miltä keikkatyö maistuu ja isi saa viettää isänpäiväviikonloppua parhaalla mahdollisella tavalla, leikkimällä Aaronin kanssa kahdestaan. Ensi viikolla olisi suuntana pitkästä aikaa Joensuun mummila ja junamatka kaikessa jännittävyydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3