Maanjäristyksiä

 
"Sai alkunsa tähdenlennosta, 

horsman nukasta hennosta, 

taivaan sateenkaaresta, 

isän ja äidin haaveesta. 

Salaisuus ei pysy kauaa, 

meillä odotetaan vauvaa."

Espanjan tädin paita

Miksi Suomessa lastenvaatteet ovat lähtökohtaisesti pliisuja tai sitten yltiömainoskamaa? Miten löytää lapselleen persoonallisia vaatteita, jotka kuvastavat lapsen omaa luonnetta ja miellyttävät vanhemman silmää? En minä, hitto vie, tiedä!

Vauvan vaatteet olivat tosi söpöjä ollessaan vaaleita, mutta nyt, kun vaatteiden koko alkaa lähentyä 92:sta, kaupoista löytää joko ihan tolkutonta carsspidermanangrybird-kaaosta tai sitten retrohässäkkää. Mutta en minä tahdo sellaisia Aaronille ostaa, kun Aaron tykkää tällä hetkellä pandoista ja possuista.

Aaron tarvitsee pitkähihaisia paitoja, kenkiä ja talvivaatteet. Kamala ongelma. Merkkejä, joista pidän, en tässä nyt luettele, mutta niitä yhtäkään ei pienestä kaupungistamme löydy. Huoh. Pitää siis lähteä merta edemmäs kalaan eli kuun lopussa on bookattuna vanhempien riemuloma Helsingissä ja shoppailuagendana on ostaa Aaronille vaatteita. Haha, todellakin luitte oikein.

Tämä rakkaan ystävän Espanjasta lähettämä paita oli Aaronin vauvalahja ja nyt se on sopiva. Ihana, eikö totta? Miksi Suomesta ei löydy mitään vastaavaa?

Ja kun olohuoneen matto ei riitä

Olen ennenkin kertonut siitä, miten välillä on hankala yrittää keskittyä hetkeen ja nauttia siitä vaiheesta, mikä milloinkin on menossa. Aina olisi jotain "parempaa" odotettavissa, kunhan saavuttaa ensin tuon ja sitten tuon virstanpylvään. Noidankehä on valmis. Olen huomannut ikäväkseni taas Aaronin päiväkotielämän myötä, että olen salaa alkanut toivoa, että olisihan se kiva, jos Aaron esimerkiksi osaisi jo kävellä. Kuinka paljon helpompaa sitten olisi. Tai jos se osaisi ilmaista itseään sanoilla. Tai ja tai ja tai! Ja sitten kun sitten kun... Hyi minua. Ehkä käyn edelleen herkillä ja koen pientä luopumisen tuskaa Aaronin ollessa hoidossa. Päiväkodissa Aaron on kaikista nuorin ja ainoa, joka ei osaa vielä kävellä. Taidan potea jonkin asteista huonoa omaatuntoa asiasta. Ja vielä, kun melko varmat työkuviotkin menivät pieleen, niin ahdistussoppa onkin valmis.

Aaron alkaa laajentaa selkeästi tutkimisaluettaan maailmassa. Siksi onkin välillä tosi hankalaa keksiä jotain jännää ja uudenlaista tekemistä. Onneksi läheiset leikkipuistot tarjoavat helpon ratkaisun tähän ongelmaan. Aaronille rymyämisen kestävät vaatteet päälle, istutetaan se hiekalle (ehkä myös johonkin vätkyttimeen välillä) ja vot. Iloinen lapsi on täällä taas!

Loppuhurraus: Aaron on kyllä taapertanut kokonaiset kolme askelta ilman tukea. Ja Aaron osaa laskeutua portaat peruuttamalla. Aaron tykkää marjoista: uutena herkkuna puolukka, aronia ja pihlajanmarja.

Sairastuvalta toistamiseen

No niin. Aaron sitten onnistui viime viikon päiväkotiharjoittelun aikana imuroimaan elämänsä toisen kunnon räkätaudin. Eilen päivällä nousi kuume ja sitä samaa jatkunut tänäänkin. Voi plääh. Räkää, limaa ja reppanuutta talon täydeltä. Onneksi isi toi töistä tullessaan parhaat tropit ikinä ja ehkäpä selviämme nyt ensi yön vähän paremmilla unilla, mitä viime yöt. Grishamin opuksetkin ovat taas hyötykäytössä eli sängyn päätyä korottamassa. Toivoa sopii, että Aaron pysyy suht liikkumatta sängyssä yön, eikä nuku puolta yötä pää alaspäin.. Eli päiväkotielämä on nyt jäissä toistaiseksi. Viipotetaan kotona ja yritetään huilia.

Ai niin, tutti ei sitten kelvannutkaan oravavauvoille, sillä eilen sienimetsässä kävellessä törmäsin tutun näköiseen tuttiin nauhoineen. Se oli ripustettu puun oksaan tosi söpösti. Kiittämättömät otukset...

Kuinka aloittaa päivähoito?

Aloittele valmistautuminen jo edellisiltana järjestämällä lapsen eteen niin pahaa iltapuuroa (normaalia), että lapsi kieltäytyy itkupotkuraivareiden nojalla sitä syömästä.

Syötä lapselle hengenvetojen välissä pari lusikallista puuroa korvatulpat päässä (itsellä).

Vie yliväsynyt lapsi kylpyyn, jotta päiväkodissa on puhdas lapsi. Anna veden lentää ympäriämpäri, pääset itse vähemmällä.

Nukuta se normaalisti, sormet ristissä.

Herää tunnin välein yötä lapsen itkuun puolisosi kanssa ja ihmettele, mistä se johtuu, kun lapsi huutaa selällään, kyljellään, poikittain, kontallaan, mahallaan jnejne.

Huomaa aamulla olevasi täysi zombie ja lapsella olevan nenä ihan tukossa.

Tee jälleen niin pahaa aamupuuroa, että lapsi kieltäytyy sitä syömästä itkupotkuraivareiden ryydittämänä ja lisäksi kieltäytyy juomasta maitoa.

Paketoi lapsi ja ne tuhannet tavarat, joita nimikoitiin huolella, autoon ja kaarra päiväkodin pihaan.

Jätä sydäntäsärkevästi  (ja tukkoisesti) äitiä huutava lapsi apinatarhan pihalle ja kaarra itse pala kurkussa autolla pois.

Ja nyt sitten voitkin hyvällä omatunnolla mennä rauhassa lounaalle puolisosi kanssa ja valmistautua työhaastatteluun, jossa muistat peitellä ylimääräisestä kahvinjuonnista johtuvaa käsien tärinää.

Paitsi tunnustan. Aaron jäi päiväkotiin tosi nätisti. Suuren mekkalan aiheutti rukkasten pukemisahdistus ja sitten lähdettiinkin kivan päiväkotitädin kanssa syömään hiekkaa. Inaustakaan ei kuulunut. Äidiltä kuului, mutta vasta autossa.