sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kun silmä välttää...


Toimelias lapsi keksii itselleen tekemistä.
Kehoitan taas katsomaan videon pätkän äänet täysillä.



torstai 22. tammikuuta 2015

Tavoitteet uusiksi

Pikkusisko näyttäisi olevan hätäinen tapaus, joten asetetaanpa uudet tavoitteet.
Edes tämä päivä, mietitään huomenna sitten huomista.
Jooko, pliis.

Lepoa ja rasitus kevyen istumatyön luokkaa.
Sovita yhtälöön alati viipottava leikki-ikäinen.

Huoh.



tiistai 20. tammikuuta 2015

Yllätys yllätys, meille tulee Pikkusisko

Sain tietää olevani raskaana raskausviikoilla 13.
Miten terveydenhoitaja ei voi tietää, miten lapsia tulee saati tunnista alkuraskauden oireita?
Koska sen ei pitänyt käydä niin helposti tälläkään kertaa.

Yllätys oli suunnaton, mutta erittäin iloinen.
Sopeuduttavahan se oli.
Alkuraskauden niskaturvotusultra meni ohitse.
Mitäs siitä, kävin läpi keskiraskauden veriseulonnat ja koska rakenneultrassakin kaikki näytti olevan mallillaan, uskalsi raskaudesta jopa olla onnellinen.
Edellisestä synnytyksestä jäi monia asia mietityttämään niinkin paljon, että synnytyspelkopoliklinikka tuli tutuksi.

Nyt minulla on virallisesti alkanut äitiysloma, vaikka arkeahan se ei muuta.

On kaksi rajapyykkiä.
Asetin itselleni kaksi tavoitetta: raskausviikot 34 ja 37.
Ensimmäisenä on toinen ylimääräinen lääkärikontrolli ja toinen on "se maaginen" täysiaikaisuuden rajapyykki.
Saa nähdä, minne päästään.



Kotona riittää vielä valmisteltavaa ja toivottavasti aikaa on. Tilasimme Aaronille isojen poikien sängyn tavoitteenamme siirtää Aaron siihen jo hyvissä ajoin, jottei hän koe pikkusiskon varastavan omaa paikkaansa. Vauvan pinnasängyn sijoituspaikka on meidän työhuone ja työhuone muuttaa takkahuoneeseen. Jännää, miten yli 140 neliötä ei riitä meille (pesänrakennusvietti laajentuu uuden kodin etsintään)... Tila ja avaruus ovat välttämättömyyksiä oman mielenrauhan kannalta.

Tilattiin sitten myös pitkällisen harkinnan jälkeen uudet rattaat. Tuplarattaat. Ajateltiin silloin noita BabyJoggereita ostaessa, että jos toinen lapsi joskus tulee, niin Aaron on jo niin iso, että voi matkustaa seisomalaudalla samoissa rattaissa. Toinen myönnytys, mikä kirpaisee, sillä olen ihan rakastunut noihin BabyJoggereihin ja niiden käytettävyyteen.

Ajatukset väkisinkin kääntyy tulevaan synnytykseen, jota odotan pelon sekaisin tuntein. Vauva-arki sinällään jännittää myös, mitä pyöritystä se sitten tuleekaan olemaan. Ja miten meidän silmäterämme, Aaron, sopeutuu vauvaan, jonka tuloon ei osaa vielä varautua, vaikka joka päivä puhutaankin Pikkusiskosta ja ihmetellään masuja sohvalla vierekkäin.

Pikkusisko on kyllä enemmänkin kuin tervetullut meidän perheeseen ja kotiin. Odotan tämän kaiken jännityksen keskellä sitä hetkeä, jolloin saa pienen, lämpimän ja tuhisevan kääryleen syliin. Miltä hän tuleekaan näyttämään? Onko hänellä minun silmäni ja isänsä huulet vai periikö hän kenties kunnon sukuvarpaat? Oli, miten oli, omalta hän tuntuu kuitenkin. Oikean kokoinen ja oikean näköinen, juuri sellainen, millainen hänen kuuluukin olla.

torstai 15. tammikuuta 2015

Motivaatiota

Poden selkeästi motivaatiopulaa tämän blogin suhteen. Joka päivä (ainakin useimmiten) tapahtuu kaikkea hauskaa ja merkittävää. Minulle ja meille. Mutta en ole enää oikein varma, miten sen kaiken pukea sanoiksi.

Jos nyt aloittaisin, mitä Aaronille kuuluu ja jospa seuraava teksti koskisi sitten Pikkusiskon tuloon valmistautumista, niin yksi teksti ei paisuisi turhan pitkäksi.

Aaronista on tullut huomaamatta iso poika. Menoa ja vilskettä riittää aamusta iltaan. Aaron on opetellut juoksemaan, koska sillä tyylillähän pääsee hurjan kovaa juuri sinne paikkaan, minne haluaakin, vaikkei aina saisikaan sinne mennä. Pyöriminen on myöskin hauskaa, koska siinä menee pää hiukan sekaisin ja sitten voikin juosta ihan minne sattuu ja törmäillä erinäisiin asioihin, peruuttamisesta nyt puhumattakaan.

Talviselfie
Olemme pikkuhiljaa siirtyneet tekemään Aaronin (ja minun voinnin) ehdoilla paljon "isojen poikien juttuja". Syöttötuolista on lähtenyt vauvapienennin. Jo oli aikakin! Aaron pääsee kiipeämään tuoliin itse ja hän sotkee paljon vähemmän saadessaan paremman ruokailuasennon, kun tuolissa ei ole mitään ylimääräisiä rajoittimia. Pesujututkin ovat saaneet uusia merkityksiä, kun kylpyhuoneeseen ostettiin korokejakkara, joten Aaron voi nousta itse pesemään käsiään ja auttamaan kasvojen pesussa. Muita pesuja harjoitellaan ihan oikean wc-pöntön päällä ja tutustutaan käsisuihkuun. Pottakin on tullut tutuksi ja vaipat pysyvät kuivina, kunhan joka tunnin välein muistaa ja ehtii istua potalla.

On muuten ihanaa, kun sitä lunta on nyt tullut. Aaronin uutta lempparipuuhaa on auttaa lumitöissä. Lumikolasta on superkivaa heitellä lunta pois tai vastaavasti tuoda kolaan isoakin isompia jääkokkareita (naapurin puolelta). Aluksi ulkona liikkuminen oli hiukan haastavaa kaikkien lämpökerrosten takia, mutta nyt siellä jo viiletetään kovaa kyytiä. Voi sitä riemua, mikä tulee pitkin tietä juostessa michelinukkelina, kun äiti yrittää saada kiinni lounasajan lähestyessä...
 
Ja mikä söpöintä, Aaron on kunnon isin poika. P:n lähtiessä aamulla töihin Aaronista on tärkeää tuoda isille muun muassa kengät ja auttaa laukun pakkaamisessa. Aamuhaleja jaetaan eteisessä myös useita. Illalla isin tullessa kotiin esitellään isille kaikki mahdolliset lelut ja kirjat sekä tarvittaessa mennään istumaan isin masun päälle, jotta tulisi huomatuksi ja heilutetuksi kunnolla.


Hauskin uusi juttu, ainakin minun mielestä, on se, että Aaron osaa pusutella. Silloin siis lipaistaan kielellä pahaa aavistamattoman uhrin nenää tai poskea ja käkätetään päälle.

Mutta kyllä niitä kunnon uhmakiukun puuskiakin löytyy, jalan tömpsöttelystä ja loukkaantuneena pitkälleen heittäytymisestä puhumattakaan... Ihana ikä tämä 1v 7kk :)