Motivaatiota

Poden selkeästi motivaatiopulaa tämän blogin suhteen. Joka päivä (ainakin useimmiten) tapahtuu kaikkea hauskaa ja merkittävää. Minulle ja meille. Mutta en ole enää oikein varma, miten sen kaiken pukea sanoiksi.

Jos nyt aloittaisin, mitä Aaronille kuuluu ja jospa seuraava teksti koskisi sitten Pikkusiskon tuloon valmistautumista, niin yksi teksti ei paisuisi turhan pitkäksi.

Aaronista on tullut huomaamatta iso poika. Menoa ja vilskettä riittää aamusta iltaan. Aaron on opetellut juoksemaan, koska sillä tyylillähän pääsee hurjan kovaa juuri sinne paikkaan, minne haluaakin, vaikkei aina saisikaan sinne mennä. Pyöriminen on myöskin hauskaa, koska siinä menee pää hiukan sekaisin ja sitten voikin juosta ihan minne sattuu ja törmäillä erinäisiin asioihin, peruuttamisesta nyt puhumattakaan.

Talviselfie

Olemme pikkuhiljaa siirtyneet tekemään Aaronin (ja minun voinnin) ehdoilla paljon "isojen poikien juttuja". Syöttötuolista on lähtenyt vauvapienennin. Jo oli aikakin! Aaron pääsee kiipeämään tuoliin itse ja hän sotkee paljon vähemmän saadessaan paremman ruokailuasennon, kun tuolissa ei ole mitään ylimääräisiä rajoittimia. Pesujututkin ovat saaneet uusia merkityksiä, kun kylpyhuoneeseen ostettiin korokejakkara, joten Aaron voi nousta itse pesemään käsiään ja auttamaan kasvojen pesussa. Muita pesuja harjoitellaan ihan oikean wc-pöntön päällä ja tutustutaan käsisuihkuun. Pottakin on tullut tutuksi ja vaipat pysyvät kuivina, kunhan joka tunnin välein muistaa ja ehtii istua potalla.

On muuten ihanaa, kun sitä lunta on nyt tullut. Aaronin uutta lempparipuuhaa on auttaa lumitöissä. Lumikolasta on superkivaa heitellä lunta pois tai vastaavasti tuoda kolaan isoakin isompia jääkokkareita (naapurin puolelta). Aluksi ulkona liikkuminen oli hiukan haastavaa kaikkien lämpökerrosten takia, mutta nyt siellä jo viiletetään kovaa kyytiä. Voi sitä riemua, mikä tulee pitkin tietä juostessa michelinukkelina, kun äiti yrittää saada kiinni lounasajan lähestyessä...
 
Ja mikä söpöintä, Aaron on kunnon isin poika. P:n lähtiessä aamulla töihin Aaronista on tärkeää tuoda isille muun muassa kengät ja auttaa laukun pakkaamisessa. Aamuhaleja jaetaan eteisessä myös useita. Illalla isin tullessa kotiin esitellään isille kaikki mahdolliset lelut ja kirjat sekä tarvittaessa mennään istumaan isin masun päälle, jotta tulisi huomatuksi ja heilutetuksi kunnolla.

Hauskin uusi juttu, ainakin minun mielestä, on se, että Aaron osaa pusutella. Silloin siis lipaistaan kielellä pahaa aavistamattoman uhrin nenää tai poskea ja käkätetään päälle.

Mutta kyllä niitä kunnon uhmakiukun puuskiakin löytyy, jalan tömpsöttelystä ja loukkaantuneena pitkälleen heittäytymisestä puhumattakaan... Ihana ikä tämä 1v 7kk :)