Mutta kävi, niin kävi. Lähdettiin koko perhe metsään lenkille. Just sinne samaiseen puskaan kantarellin kiilto silmissä. Joojoo, hieno idea. Ei me kyllä kerrasta opita (otin miehenkin mukaan, kuten uhkasin syksyllä).
Tättädää ja yllätys! Babyjoggerit eivät ole sen kovemmat metsäpelit kuin Emmaljungatkaan ja siinä lievän rytyytyksen keskellä ja kukkaiskielen lennellessä lensi myös tutti mättäälle. Tämähän huomattiin vasta hyvän tovin päästä, kun olin kantanut Aaronin ja P rattaat takaisin pururadalle.
Tämähän oli selvä merkki! Kotona keräsimme kaikki loput tutit pois piiloon ja nyt jännityksellä odotamme, mitä tästä seuraa. Toivottakaa onnea (ja hyviä hermoja itse kullekin säädylle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3