Lähtölaskentaa

Enää viikko, kun meidän perhe starttaa kesälomalle. Onhan tässä jo päiviä laskettu useita viikkoja!

Suunnitelmat loman suhteen ovat vielä melkoisen avoimet, mutta pari tapahtumaa ainakin osuu kohdalle. Ensimmäinen niistä on jo perinteeksi muodostunut Ilosaarirock, mistä jo tänä keväänä aloitin, että josko ei enää tänä kesänä-epäilykseni. Muutama hyvä esiintyjä ja sitäkin paremmat ystävät, niin eipä tarvinnut enää pitkään mietiskellä. Aaron on Joensuun mummin hellässä huomassa sillä aikaa. Viime syksyinen Kuopiorock vauvan kanssa sai riittää ainoaksi festarikokemukseksi pienen kanssa.

Jottei koko kirjoitus menisi vain tulevaisuuden odotteluksi, voisin kertoakin, mitä meille oikein nyt kuuluu.

Aaron on tainnut ottaa jo hyvä tovi sitten ikätoverinsa kiinni motorisessa kehityksessä. Vauhtia piisaa ja uutta tulee yhtenä vyörynä. Aaronin lempparipuuhia ovat tällä hetkellä sohvan/sängyn/pehmoisen viltin/äidin/yms. päällä mynstääminen ja kikattelu sekä portaiden konttaaminen ylös (onneksi portaita ei ole kuin muutama). Keinuminen puistossa on superkivaa ja hiekkaa on edelleen mukava maistella, koska usein ensimmäisen kourallisen jälkeen hiekan maku saattaa ollakin muuttunut, vaikka ilmeestä päätellen näin ei kuitenkaan ole.

Aaron on myös ominut isin niittivyön ja mallailee sitä ranteeseensa kovalla tohinalla useita kertoja päivässä, niittivyöhän on kuin ukin kilisevä ja kimmeltävä rannekello! Poskihampaita puskee myös peräti kaksin kappalein alhaalle ja niiden vuoksi syöminen onkin välillä aikamoista leikkimistä. Toisaalta Aaron tahtoo joskus itsekin jo harjoitella syömistä lusikalla, mutta äiti vähän himmailee ja pelkää edelleen kamalaa sotkua.

Yksivuotiaan omaa tahtoakin alkaa jo löytyä. Jee. Aaron tahtoo ja kun ei saa, niin huulet menevät rullalle, silmät kostuvat ja selkeästi päässä raksuttaa ajatus, että olikohan tämä kielto pienen itkuntirauksen arvoinen. Aaronista löytyy kaiken touhun ja tohinan sisältä myös se tuttu herkkä ja rauhallinen lapsi, ja pienikin kielto (vielä tässä vaiheessa) tepsii ja urkittaessa pöydältä jotain aikuisten juttua, kuten äidin puhelinta, viime hetkellä liike pysähtyy ja Aaron katsoo kysyvästi äitiä, että saako koskettaa.

On se kyllä murunen.