Joulukuusen valitsemisen sietämätön vaikeus

Mummilareissusta on kotiuduttu ja joulua on alettu odottaa jo ihan kunnolla. Mummille toivotettiin riemukkaasti onnea uudelle vuosikymmenelle lähisuvun voimin ja juhlat olivat sen verran railakkaat kinkerit Hippu-koiran, Aaronin ja hänen serkkupoikansa ansiosta, joten mummi taitaa nukkua tämän viikon keräten voimia. Mutta oli se sen arvoista, ainakin meidän mielestämme.

P jää huomisesta alkaen pitkälle joululomalle, joten saadaan yhdessä laittaa kotia joulukuntoon ilman kiirettä ja stressiä. Tänä jouluna on aistittavissa jokin ihmeellinen rentous. Viime joulu oli aivan ihana sukujoulu täällä meillä, mutta ajattelimme luoda uudestaan omat jouluperinteet ihan kolmistaan. Tai ehkei meille synny sen kummempia perinteitä, vaan sovellamme vanhoja, jo hyviksi todettuja perinteitä. Joulumme tulee suurella todennäköisyydellä olemaan fuusioitunut pohjois-karjalais-kymenlaaksolais-välimeri-hakuna matata-joulu. Ainakin eilen kävimme jokajouluisen kuusen valitsemisseremonian läpi.

Kaikkihan alkaa perinteisesti saapumalla torille ajatuksella "ei tänä jouluna niin isoa kuusta kuin viime jouluna" kuusimyyjien jo pakkaillessa tavaroitaan ja edellyttää melkein jokaisen puun läpikäynnin ennen suurta ajatusten vaihtoa. Liian pieni. Liian harva. Outo latvus. Toispuoleinen. Liian pieni. Tämä sivu pitäisi laittaa seinää vasten. Ihme törhöoksat. Kai tämä tästä levittäytyy, kun tuodaan sisälle. Tämä olisi sopiva, hirveän nätti kuusi. Liian pieni. Oikein jättikokoisen joulukuusen prototyyppi. Tämä pienempi on hieno, ihan tosi kaunis, mahtuisi toiselle seinälle eikä ilmalämpöpumppua tarvitsisi sammuttaa. Mutta tuo isompi.. Ehkä tämä pienempi on järkevämpi. P luo tässä vaiheessa kaihoisia katseita torin isoimpaan joulukuuseen ja huokailee. Lopulta poistuimme iloisena torilta, kotiinkuljetus tilattuna sille torin isoimmalle ja kauneimmalle joulukuuselle. Hupsis.

Huomenna on Aaronin ylimääräinen neuvolakäynti influenssarokotuksen toisen osan vuoksi ja aatonaattona menemme koko perhe vielä jumppaamaan fysioterapeutille. Minua jännittää taas kamalasti mennä sinne fysioterapiaan.. Onneksi se on jo kohta ja sitten tälle kujalle saa laskeutua joulurauha.