Lumen etsintää

Lähdemme Aaronin kanssa huomenna etsimään lunta. Missäs sitä todennäköisimmin olisi kuin toisen mummin luona Pohjois-Karjalassa. Sinne siis.

Junamatka voi olla hauskin ikinä Aaronin liikkuessa kuin pieni sukkula paikasta toiseen, tai sitten se on ihan kamala. Jännityksellä odotan, millainen show syntyy lasten leikkipaikalla. Ajattelin päästä helpolla ja uutisissa olleiden junan ravintola-annosten innoittamana päätin ulkoistaa eväiden kuljettamisen ja käydä katsastamassa ekaan kertaan Aaronin kanssa paikan tarjonnan (rusinoita, muumikeksejä ja riisikakkujahan ei eväiksi lasketa, vakiovarusteita).

Mummin luona on kuulemma kaikki mahdollinen jo valmiina, että periaatteessa matkatavarat pitäisivät jäädä pieniksi ja kevyiksi (niin just, ainahan ne). Saa nähdä, millainen kuormamuuli taas olen, kun kotiovesta lähden. Aina löytyy jotakin, mitä aivan varmasti tarvitsee tai kaipaa. Tällä hetkellä pää vaan lyö tyhjää..

Mutta me kohta vilahdamme!