Unipohdintaa ja kestovaippakokeilua

Pieni vauva on maailman suloisin näky, kun se nukkuu. Mutta kun se ei aina nuku, vaikka sitä selvästi nukuttaisi. Syötä, vaihda vaippa, hytkytä, kokeile leikkiä, sylitä, sylitä tuhannessa eri asennossa, laske sänkyyn, anna tutti, sylitä lisää.. Kaiken tämän ajan pieni nuppunen huutaa kuin palosireeni pääpunaisena ja silmät ummessa. Sitten itkusta tulee tauko. Huokaat hiljaa, nukkuipa se viimeinkin. Sitten herra päättää tajuta, että nyt on hitto vie hiki ja show alkaa uudestaan. Mitä muuta vanhempi tekisi kuin syöttäisi, vaihtaisi vaipan, hytkyttäisi ja niin edelleen..

Aaron on päättänyt lähestyvän kuukausipäivän kunniaksi opetella sinnittämään nukahtamista. Kateellisena mietin niitä vanhempia, joiden pikkuinen itkee pienellä sievällä äänellä, kun taas meidän paksu poika tykkää karjua koko pienen ruumiinsa vimmalla selkä kaarella. Tulee selvästi isänsä puolen sukuun.. Alla aiheeseen liittymätön kuva vain, koska Aaron on siinä äärettömän söpön ja viattoman näköinen.

Raskaana ollessani päätin vakaasti, että meillä käytetään kestovaippoja vauvan hiukkasen kasvettua isommaksi. Hankin ystävältä kassillisen erilaisia kestovaippoja ja äitiyspakkauksesta saadut vaipat olivat nekin suuri ilon aihe. Viime viikolla suoritin Suuren Kestovaippakokeilu ensimmäisen vaiheen. Miksi vasta nyt? Typerän tapaturman seurauksena teloin oikean käteni etusormen heinäkuun lopussa ja toipuminen jatkuu edelleen. Noh, syrjähdyksen kautta takaisin asiaan. Eli Suuri Kestovaippakokeilu vol 1. Aaron sai kokeiltavakseen äitiyspakkauksen violetin all-in-one-vaipan, koska tottakai halusin aloittaa mahdollisimman helposta ja juurikin valmiista paketista, koska pelkäsin vuotovahinkoa. Eräs ystäväni varoitteli, että hipiästään tarkka vauva saattaa juurikin tällaisesta protestoida, koska vaippa ei ole niin pintakuiva. Kestovaippakokeilun ensimmäinen yritys oli siis tuhoon tuomittu vaipan saadessa olla vauvan päällä ennen suurta älämölöä ehkä tunnin. Aaron loukkaantui verisesti tästä kokeilusta ja koko loppupäivä meni hulinoidessa äidin ja isän suureksi iloksi..

Tänään suoritin Suuren Kestovaippakokeilun toisen vaiheen. Varustauduin tähän koettelemukseen suurella innolla, pintakuivemmalla kuorivaipalla ja irrallisella imulla (suokaa anteeksi vajaa kestovaippasanastoni). Kestovaipoista tietävä ystäväni neuvoi taittelemaan imuun kravattitaitoksen ja sain oikein internetlinkin. Mutta voitteko uskoa, ei siitä kravatista mitään tullut ja päädyin improvisoimaan. Tällä kertaa Aaron viihtyi uudessa hienossa vaipassaan 45 minuuttia. Ilta näyttää, pistääkö herra hienopeppumme ranttaliksi vai ei. Katsotaan, uskallanko edetä kolmanteen vaiheeseen..