Eilisaamu alkoi pienellä järkytyksellä. Heräsin aamulla klo 6.30 ja tajusin kuin taikaiskusta, ettei jokin ollut kohdallaan. Vauva! Hitto vie, ryntäsin kuin pieni eläin (hipihiljaa tietenkin) vauvan huoneeseen vain todetakseni, että siellä se pieni kulta nukkuu peitto korvilla ihan sikiunessa. Koko yö syömättä.. Tuntiessani itseni maailman suurimmaksi pöntöksi hiivin adrenaliiniryöpyn vallassa takaisin sänkyyn. On se kummallista, että sen kerran, kun vahingossa saakin nukuttua "pitkään" ilman heräilyjä, tulee se totaalisesti puun takaa ja siitä ei hirveästi tilanteessa osaakaan nauttia..ainakaan vielä.
Tässä valokuva yhdestä perjantaipäivän parhaista hetkistä: päiväunilta heräsi näin iloinen vauva (varmastikin, kun näki äitinsä).
P:n tullessa kotiin lähdimme koko porukalla ostoksille, mikä näin kohta 4kk vauvaan tutustuneena tuntuu paikoitellen syysmuuton suunnittelemiselta. Eli puoli elämää hoitolaukkuun kaiken tyyppisten katastrofien varalta. Mieluummin todellakin kuljetan nälkä-puklu-vaippa-vaihtovaate-selviytymispakkausta, jos vaikka se sitten pelkällä olemassa olollaan estäisi yllätysten syntymistä. Noh, Aaron teki perinteiset eli hetken Prisman valoja kopasta tuijoteltuaan simahti undulaattinukutuksen (huivi kopan päälle, vähän pienten tahmatassujen vipinää ja tadaa) jälkeen.
Oh, namskis, mekin voitais tulla teille joskus ihan vain iltapalalle! :oD
VastaaPoistaVoi Aaron on kyllä oikea sulo-pulmunen! ♥
Tervetuloa ;) Sulo-pulmunen on oikein kuvaava termi kyllä :D
Poista