Perjantai

Eilisaamu alkoi pienellä järkytyksellä. Heräsin aamulla klo 6.30 ja tajusin kuin taikaiskusta, ettei jokin ollut kohdallaan. Vauva! Hitto vie, ryntäsin kuin pieni eläin (hipihiljaa tietenkin) vauvan huoneeseen vain todetakseni, että siellä se pieni kulta nukkuu peitto korvilla ihan sikiunessa. Koko yö syömättä.. Tuntiessani itseni maailman suurimmaksi pöntöksi hiivin adrenaliiniryöpyn vallassa takaisin sänkyyn. On se kummallista, että sen kerran, kun vahingossa saakin nukuttua "pitkään" ilman heräilyjä, tulee se totaalisesti puun takaa ja siitä ei hirveästi tilanteessa osaakaan nauttia..ainakaan vielä.

Tässä valokuva yhdestä perjantaipäivän parhaista hetkistä: päiväunilta heräsi näin iloinen vauva (varmastikin, kun näki äitinsä).

P:n tullessa kotiin lähdimme koko porukalla ostoksille, mikä näin kohta 4kk vauvaan tutustuneena tuntuu paikoitellen syysmuuton suunnittelemiselta. Eli puoli elämää hoitolaukkuun kaiken tyyppisten katastrofien varalta. Mieluummin todellakin kuljetan nälkä-puklu-vaippa-vaihtovaate-selviytymispakkausta, jos vaikka se sitten pelkällä olemassa olollaan estäisi yllätysten syntymistä. Noh, Aaron teki perinteiset eli hetken Prisman valoja kopasta tuijoteltuaan simahti undulaattinukutuksen (huivi kopan päälle, vähän pienten tahmatassujen vipinää ja tadaa) jälkeen.

Illalla meille oli tulossa ystäviä vierailulle, joten loihdimme P:n kanssa pienen vaatimattoman iltapalan Aaronin uteliaasti tuijotellen meidän touhuja. Todellisuudessa iltapalassa ei ollut juurikaan mitään muuta kuin esille laittoa ja toinen jalka hytkytti välistä sitteriä toisen käden tutittaessa lievähkösti väsähtänyttä pieneen ja vienoon ääneen vihjailevaa poikasta.. Mutta hyvin onnistuttiin, tuli herkkuja ja vieraatkin tykkäsivät! Jee! :)