Isänpäivä

Onneksi en yhtään (enpä) stressannut tulevaa, nyt jo mennyttä, isänpäivää. Ollessani lapsi isän- ja äitienpäivät olivat erityisen jännittäviä päiviä, koska olihan minulla salaisessa piilopaikassa itse tehdyt kortit ja lähikaupasta viikkorahoilla ostamat koriste-esineet odottamassa suurta lahjomisen hetkeä. Ajattelin,että Aaron isompana saa itse muokata isänpäivämuistamisensa mieleisekseen, mutta tällä hetkellä mennään vielä minun mieleni mukaan (jee!). Isiltä tietysti tiedusteltiin toiveita päivän suhteen jo hyvissä ajoin ja pyrittiin toimimaan hienosti ja nätisti niiden mukaan. Päivää rytmitti kuitenkin P:n työpäivä ja illalla mummilassa ja haudoilla käynti. Mutta miten meillä meni?

Meidän isi ei saanut aamukahvia sänkyyn. Miksi? Koska Aaronilla oli aamupala kesken. Aamutoimet saatiin kyllä suoritettua hipihiljaa ja suuremmitta mölinöittä, mutta ei ehditty syödä aamupalaa ennen isin heräämistä.

Isi sai suklaakakkua aamupalaksi. Tämä tehtiin edellisenä iltana ja kakun valmistumisaika oli klo 21.45 isin puolen suvun perinteitä noudattaen. Kuorrutuksesta tuli kiinteähkö (kivikova), koska joku ei muistanut, miksi ihmeessä ostettiin kaupasta kuohukermaa. 

Aaronin kanssa askarreltiin hieno kortti, johon painettiin vauvan tassun jälki. Kortti oli vihreä, tassun jälki musta ja kortin kulma maistui Aaronin mielestä hyvältä.

Isi sai kukkia. Pari päivää etuajassa. Innokas Interflora ei soittanutkaan vastaanottajalle ennen toimitusta ja ei suinkaan odottanut hänen olevan kotona, vaan jätti puskan oven ripaan, josta minä noukin sen tultuani kauppareissulta.

Isi sai lahjan. Päivää liian myöhään. Koska joku tilasi sen nettikaupasta ja toimitus viivästyi. Valitus kannatti, ensi kerralla saadaan -10% tilauksen loppusummasta.

Isi sai päättää illan elokuvan. Katsottiin Rambo II Aaronin mentyä nukkumaan.

Oli kuulemma hyvä päivä. Ja paras lahja pötkötti tuhisevana kuitenkin siellä pinnasängyssä. Tästä päivästä myös ehkä opittiin jotain..