Meillä kotona kuunnellaan paljon musiikkia ja musiikki onkin minulle ja P:lle ollut aina todella tärkeää. Nyt alan huomata, kuinka musiikki ja erityisesti rytmi vaikuttavat Aaroniin. Jos helistintä naputtaa rytmissä, Aaron vastaa joko kämmenellään, kädessään olevalla lelulla tai jaloillaan. Vanha helistin ja rytmimuna (munan muotoinen juttu, jossa hiekkaa sisällä) innoittavat vauvan mahtavaan sytkytykseen. Ja entä jos rytmiikan lopettaa kesken.. Vauvan vauhtikin pysähtyy. Hassua.
Aaronista on edelleen erityisen jännää, kun isi soittaa kitaraa. Pitäisi päästä lähelle, kuuntelemaan, koskettamaan, maistamaan...
Muskarin marakassista ei vielä ole kuin syötäväksi, mutta vielä mitä: eilen saatiin
rumpu. Siis rumpu! Aaron meni ihan pähkinöiksi ja alkoikin kauniisti paukuttaa rumpua minun kanssani. Meinasin pyörtyä yllätyksestä. Meidän vauva
jäljittelee, se osaa soittaa!
Ai niin. Ja tänään saatiin päästötodistus fysioterapiasta.
Ihana kitaristi! :) Yllättävän nopeesti nää pienet oppii ja muistaa laulujen rytmejä, stoppeja ja taputuksia ulkoa!
VastaaPoista