Ryhmistä ja niihin soluttautumisesta

Olen aina ollut kiinnostunut ryhmistä ja niissä olevien ihmisten toiminnasta. On mielenkiintoista seurata ryhmärakennetta ja jokaisen ihmisen omaa paikkaansa siinä. Tullessani minulle ennestään outoon ryhmään pystyn havaitsemaan ulkopuolisen silmin ryhmän sisäistä toimintaa ja pyrinkin aina ensin tarkkailemaan ryhmän dynamiikkaa osallistumatta siihen aktiivisesti. Tästä ominaisuudesta on ollut todella paljon hyötyä, mutta aiheuttaa myös paljon turhautumista ja aiheuttaa pohdintaa, maksaako vaivaa edes yrittää soluttautua tähän.

Olen luonteeltani hyvinkin sosiaalinen, mutta vain silloin, kun tunnen itseni sinuiksi tilanteen kanssa ja koen sen aiheelliseksi. Kuulostaa laskelmoidulta, mutta usein se tapahtuu tiedostamattani. Tästä hyvänä esimerkkinä otan meidän vauvamuskariryhmän.

Ryhmässä suurin osa on jo syksyllä aloittaneita, tuntevat toisensa melko hyvin ja näistä "vanhoista tutuista" on muodostunut pienempiä kimppoja. He hakeutuvat aina tietyille paikoille istumaan ja vaihtamaan kuulumisia. Itse harvoin istun samalla paikalla, sillä minulle on aika sama, missä tuolini sijaitsee. Olen huomannut, että niinkin yksinkertainen asia kuin tämä minun ja Aaronin epälooginen sijoittuminen aiheuttaa ryhmässä kummastusta. Minusta on myös luonnollista seurustella vierustoverin kanssa, koska kuitenkin vietämme samassa tilassa useita tunteja kevään aikana. Tämäkin aiheuttaa hämmennystä. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdetään omilta paikoiltaan laulun tahdissa etenemään, vanhat kaverit löytävät toisensa ja siitä lähtien parkkipaikalle asti sama ilmeisestikin hyvin vanha kaava toistuu ja ulkopuoliset pysyvät ulkopuolisina.

Miten voi yrittää soluttautua jo muodostuneeseen ryhmään onnistuneesti? Olisi kyllä välillä aika mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja opettaa Aaronille kanssakäymisen taitoja. Opetapa siinä toista ihmiseksi, kun tuntuu, että me olemme ihan toiselta planeetalta! Ehkä kuitenkin tyydymme aiheuttamaan suurta epäjärjestystä pikkuisessa kuppikunnassa ihan uhallaan ja istutaankin ihan villisti ensi kerralla. Toisaalta, kyllä se Espanjaan muuttokin houkuttelisi...