Huomasin kalenterista, että on taas se aika vuodesta, jolloin on kerta kaikkiaan pakko käydä Sen Mahdottoman kimppuun ja yrittää vielä kerran. Kyseessähän on tietysti Runebergin tortut. Joka vuosi vannon eri reseptejä kokeillessani, että tämä olisi se viimeinen kerta ja kuitenkin seuraavana vuonna yritän jälleen. Milloin vika on taikinassa, raaka-aineissa tai kostutuksessa ja viime vuonna yritys taisi kaatua siihen, kun tortut eivät lähteneet silikonivuoista irti. Mutta nyt minä tein sen, hahaa, tuli oikein loistavat tortut (ne runebergit, heh heh...). Aaron oli leipurin pikkuapulaisena ja kieriskeli ympäri keittiötä jääden välillä jumiin kaappien ja laatikostojen eteen. Kaikki on nyt dokumentoitu seuraavaa vuotta varten. Minkähän reseptin sitten ottaisi ikuisuusprojektikseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3