Väkkärä

Me olemme olleet Aaronin kanssa olevinaan todella kiireisiä tällä viikolla, ettei mitään ajatuksia blogin suuntaan ole liiemmin ollut.

Aaron on alkanut kehittää vauhtia suuntaan jos toiseenkin sillä seurauksella, että aloitin epätoivoisen Stokken syöttötuolin "kaatumisen estopalojen" etsinnän. Nämä palathan olisi pitänyt asentaa jo kokoamisvaiheessa syöttötuoliin, mutta olimme P:n kanssa ihan varmoja, että näitä ei tarvita ja säilöimme ne varmaan talteen. Pahoin pelkään, että se varma paikka on ollut roskakori.

Rattaatkin olivat vähällä lähteä huoltoon, koska etupyörän lukitus ei toiminut ja jouduin soittamaan liikkeen varaosapuolelle. Sain onneksi ohjeet, miten toimia ja jos se ei auta, niin hyvällä säkällä olisi ehditty saada uusi pyörä Rooman matkaa varten. Tiesittekö, että rattaatkin tarvitsevat oikeisiin paikkoihin ruiskautettuna CRC:tä?

Tämän viikon pyykkivuorikin alkaa olla selätetty Aaronin uskollisella avustuksella. Tosin, kun käänsin selkäni kodinhoitohuoneessa, niin vauva oli saanut jotenkin lattiakaivon kannen auki ja lussutti sitä onnessaan meloen toisella kädellä likakaivon sisältöä. Ja niin hän kovasti mielensä pahoitti, kun keskeytin leikit tutkimuksen edistymisen kannalta ratkaisevalla hetkellä.

Aaron ei vieläkään ryömi eikä konttaa. Aaron ryömi sen hurjat 20 senttiä tammikuussa, mutta taito pysyy vielä unohduksissa. Voi plääh sentään. Olisi niin paljon meille kaikille helpompaa, että Aaron keksisi liikkumisen. Liikkeen sijasta Aaron kehittää kielellisiä kykyjään vauhdilla. Aaron osaa sanoa jo äiti ja pupu, useimmiten oikeissa tilanteissa. Isi on vielä "shiiiih". Jokellusta, tavuja ja sanoilta kuulostavia asioita tulee paljon ja erityisesti koko ajan kovenevaan ääneen, jos ei hänelle heti vastaa.

Olen ollut yhteydessä tällä viikolla myös Rooman asuntomme vuokraisäntään ja nyt sinne on ilmeisesti saatu järjestymään lapsille pinnasängyt ja syöttötuoli sekä jääkaappi täyteen paikallisia herkkuja. Vuokraisäntä on tarjoutunut tulemaan meitä lentokentällä vastaan, mutta tähän en ole vielä saanut vahvistusta. Tästä tulikin mieleeni, että voisin hupina tarkastaa matkalaukkujemme kunnon jo nyt enkä lähtöä edeltävänä päivänä.. Pikkuhiljaa hyvä tulee, eikös vain.

Tällä kertaa kaikki kuvat taattua Lumia-laatua, pahoittelen.

Sophie daliviiksissä ja uudet kynnet