sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Autoja ja matkan järjestelyä

Huh. Yhytinpäs meidän vuokraisännän Roomasta. Kävi vielä todella hyvä tuuri, koska ilmeisesti hän sattumoisin oli koneen ääressä, joten sain vaihdettua sähköposteja tiiviiseen tahtiin ja kaikki kysymysmerkit ovat (toivon mukaan) selvinneet. Ehkä tämäkin soppa olisi ollut erilainen, jos vuokraajalla ja vuokranantajalla olisi ollut sama kulttuuritausta. Pohjoismaalainen järjestelmällisyys ja organisointi yhdistettynä italialaiseen "la dolce vita"-ajatteluun ei voi olla aiheuttamatta kuin pienet rytmihäiriöt ja sydämen tykytykset.

Luca täyttää meille jääkaapin paikallisilla herkuilla, check.
Luca järjestää lapsille sängyt ja syöttötuolin, ehkä jopa italialaisen potan, check.
Luca on tulossa meitä vastaan lentoasemalle, check. 
Luca järjestää meille aikaisen avainten luovutuksen lennostamme johtuen, check.

Jännittää, mikä meitä perillä odottaa. Jos tämän muotoinen matka osoittautuukin parhaaksi mahdollisuudeksti tutustua eri maihin ja kaupunkeihin, alamme jatkossakin käyttää tätä keinoa.

Tuleva kauppakassi, Pontiac Firebird '72

Eilen kävimme porukalla katsomassa hienoja autoja American car show:ssa. Aaron oli tosi kiltisti ja malttoi katsella värikkäitä menopelejä pitkän aikaa rattaista välillä äänekkäästi kommentoiden katseluvuorossa olevaa autoa. Kunhan ruokahuolto toimi ja sopivasti viihdykettä oli tarjolla, niin kaikki meni mukavasti. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi ottanut Aaronille kuulosuojaimet mukaan, sillä toisessa näyttelyhallissa musiikki oli aika kovalla..


Tänään perheemme kokeellisessa keittiössä valmistui karitsan karetta ja jälkiruoaksi pashaa. Pashaa maistoin ensi kertaa pääsiäisenä P:n kotona monta vuotta sitten ja siitä lähtien pasha onkin ollut suurta herkkuani. Reseptin ja muotin sain lainaksi Aaronin mummilta ja jännityksellä eilen valmistin massan valumaan. Pientä haastetta hermoilleni asetti harson saaminen muotin kuvioiden uriin, mutta ilmeisesti sekin onnistui hyvin, koska tuloksena oli kohtuukaunis ensimmäinen pasha! Aaron sai myös oman makupalan ja hyvin näytti uppoavan alkujärkytyksen jälkeen (eikä Aaron näemmä ole mantelille allerginen, heh). 

Kyllä. Tänään on hyvä päivä. Muhammed meni kuin menikin sen hiton vuoren luokse. Aaron ryömii!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3