Niin se sitten tuli ja yllätti. Palmusunnuntai. Olen joka kauppareissulla tuijottanut hyllyillä olevia suklaamunia paheksuvasti ajatellen "nyt jo", mutta tänään koin herätyksen jälleen kerran. Se onkin nyt. Hitsiläinen. Siksikös tämä lammaspaisti maksoikin tuhottomasti, kun tämä olikin juuri leikattu tuoreesta eikä pakastetusta bääbäästä ja siksikös jääkaappiimme on pesiytynyt mämmirove.
Tämän idean jälkeen olikin hyvä kaasutella Aaronin kanssa Prismaan P:n mennessä töihin. Meillä on P:n kanssa nimittäin kaksi asiaa, mistä kinastella joka vuosi kaupassa. Ensimmäinen on suklaajoulukalenterit ja toinen on juurikin ne suklaamunat. Sanokaa mitä sanotte, mutta suklaamunat ne kuuluvat pääsiäiseen oli niiden kilohinta tai oston järkevyysaspekti ihan mitä tahansa. Minä villiinnyin Aaronin kanssa kaupassa ihan täysin ja hekottelin ajatuksissani, että nyt minä ostan kerrankin suklaamunia niin paljon kuin sielu sietää eikä kukaan pyörittele silmiään vieressä, paitsi Aaron, jonka mielestä koko namihylly notkui ihanissa väreissä. Ostin kaksi Kinderiä, pupuneidin rakeita ja mahdollisille virpojille pari suklaamunaa, hurraa!
Aaron lähti ensimmäiselle virpomisreissulle asiaan kuuluvin somistein varusteltuna, minä avuliaasti ja uhrautuvasti lupauduin syömään koko Aaronin virpomispalkan. Huomatkaa upea virpomisvitsa, johon Aaron omin pikku sormin rytisteli silkkipaperit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3