..sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki tai äiti, kun ilmastointiteipillä lattiakaivon kiinni teippasi. Tämä viikko on ollut yhtä hulinaa. Tiistaina järjestin kavereille Nosh-kotikutsut (ensimmäiset ikinä). Kutsuilla sai hypistellä ja sovitella vaatteita kaikessa rauhassa, harmittavasti kauden ollessa lopuillaan osa halutuista vaatteista oli jo päässyt loppumaan. Keskiviikkona Aaron oli mummin ja ukin hoidossa, kun minä ja P suuntasimme Helsinkiin katsomaan Manic Street Preachersia. Keikka oli loistava ja olikin mukavaa pitkästä aikaa ajella pitkin öisiä katuja kotia kohti ihan kahdestaan. Olen käynyt kynsihuollossa, enkä taaskaan ottanut ranskalaista manikyyriä, vaikka kuinka uhosin (uutta sinistä ja hopeaa kimalletta, kiitos) ja olemme hoitaneet terassin rakennusprojektia eteenpäin (lupia sinne, lupia tänne). Tänään P hakee moottoripyörän talvisäilöstä ja illempana terassitarvikkeet lainatulla lava-autolla. Tässä samalla Aaron opettelee juomaan nokkamukista tavallista rasvatonta maitoa korvikkeen sijaan (meidän pieni!).
Aaron on ollut taas äidin pikkuapulaisena kotipuuhissa ja joka huoneesta on löytynyt erilaista ja ihanaa ihmeteltävää. Kodinhoitohuoneesta löytyi karhupumppu (koska lattiakaivo ei ollutkaan kiinniteipattuna enää kiva räpellettävä), keittiöstä kaapin oven "paiskautumisen estovipstaakkeli" ja makuuhuoneesta vyönsolki.
Aaron on saanut neronleimauksen, hän voi liikkua huoneesta toiseen! Voi sitä riemua, kun keittiöstä löytyykin äiti ja astianpesukone. Suurten kannustusten ja onnittelujen jälkeen voikin kiristää vielä tahtia äidin ohi ja suunnata syömään lattialle tipahtaneita leivän murusia. Kaikkea pitäisi tutkia ja tunnustella (suulla nyt ainakin). Tuntuu niin oudolta kieltää lasta tekemästä jotain, kun on salaisesti ylpeä kehitysspurtin ottaneesta vauvasta! Onneksi viikonloppuna ainakin näillä näkymin ehtii rauhoittua ja jopa pitkästä aikaa lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3