tiistai 28. lokakuuta 2014

Rämäpää

On se kumma, miten oman lapsen veren näkeminen säikäyttää ihan kamalasti. Jälkikäteen tärisyttää ja sydän pamppailee, vaikka veren näkeminen ja haavojen hoitaminen sujuukin normaalisti ihan rutiinilla.

Aaron söi aamupalan ihan innoissaan normaalista tuolista ja lähti sitten viipottamaan, otti osumaa olohuoneen pöydän kanssa ja kieli jäi hampaiden väliin. Voi, sitä veren ja huudon määrää. Ja sittenpä koko aamupäivä olikin täyttä kaaosta, johon toi riemua ainoastaan märkä hiekkalaatikko.

Nyt sekä poika että äiti ovat vähän väsyneitä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3