Takaisin kotielämään

Nyt se sitten loppui. Aaronin päivähoito. Ensin podin päivähoitoon vientistressiä, nyt ahdistun päivähoidon loppumisesta. Aaron on alkanut viihtyä todella hyvin hoidossa ja nyt joka aamu sinne puurolautasen eteen on jäänytkin hymyilevä poikanen.  Tämän päivän jälkeen on tiedossa taas kokopäiväistä äitimoodia.

Osaanko tarjota Aaronille tarpeeksi monipuolista ruokaa?
Osaanko tarjota riittävän vaihtelevaa viihdykettä?
Minne pitäisi suunnata, jotta Aaron tutustuisi uusiin kavereihin?
Riitänkö minä päivän ohjelmavastaavaksi ja aktiviteettisuunnittelijaksi?
Mitä sitten, kun on vain pakko saada pikkiriikkinen hengähdystauko?
Mitä sitten, kun muumiudun niin pahasti, että lyllerrän vain eteenpäin ja en pysty mihinkään järkevään?

Aaron oli vain pari kuukautta hoidossa, mutta jo se aika on saanut minut epäilemään vanhemman kykyjäni. Tiedän, tyhmää.

Päiväkodista jäi mukavia muistoja (yhteyden ottoa hiekkalaatikon reunan kanssa ei muistella enää, vaikka jälki näkyykin edelleen) ja näistä kaikkein liikuttavimmat ovatkin Aaronin ensimmäiset kunnon askartelut. Värikäs syksyn lehti ja kärpässieni. Kärpässienessä tosin ei ole silkkipaperimyttyjä, kun Aaron ei millään suostunut rypistämään paperia (kotona kyllä rypistellään ja vaikka mitä). Mutta on ne kyllä liikuttavia. Muistan teininä miettineeni, miten jotkut vanhemmat voivat pitää lapsensa räpellyksiä lumoavina luomuksina. Nyt sen ymmärrän, täydellisiä taideteoksia.

Lopuksi mahakuulumisia: Vatsa tuntuu jo valtavalta ja odotan kauhulla viikkojen etenemistä, koska en Aaronia odottaessanikaan ollut mikään seesteinen ja omaan kroppaansa tyytyväinen äiti aina painon kanssa tapelleena ihmisenä. Phuh. Enää pari viikkoa, kun päästään tutkailemaan vauvaa pidemmän kaavan mukaan ja toiveissa tietenkin sukupuolen paljastuminen. Olemme kyllä vakaasti sitä mieltä, että jos hän ei nyt paljasta itseään meille täysin, menemme 4D-ultraäänitutkimukseen kokeilemaan paremmalla tuurilla. Tieto vauvan sukupuolesta on kuitenkin tärkeä tekijä, mikä osaltaan kypsyttää meitä vanhempina. Mutta siellä jo vipelletään, vähäsen.