Mummilasta mummilaan

Lauantaina Aaron oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummilassa. Joo-o, kyllä se taas jännitti.. Aaron oli nauttinut mummin ja ukin jakamattomasta huomiosta antaessaan vastineeksi tukuittain mielihyvähormoneja isovanhemmille. Outoa oli huomata, miten koti tuntuikaan niin tyhjältä ilman pientä tohisijaa! Seuraavana päivänä vauvaa hakiessa Aaron touhusi innoissaan ukin sylissä kirjaa lukien ollen yhtä hymyä koko poika. Yökyläily oli sujunut mukavasti ja Aaron oli jopa ollut vieraskorea muutamana iltana esiintyneen iltapuuroriehumisen sijaan. Mutta olipa ihanaa rutistaa joka suuntaan viuhtova ja hymyilevä pieni iso vonkale syliin. Tuoksui se vielä ihan samalta..

Tänään ollaankin sitten oleskeltu sisällä melkeinpä turkishaalareissa. Toteutettaviin syksyprojekteihin (syksy, tuo paras ajankohta muutoksille!) kuului tänä vuonna ulko-ovien vaihto. Ulkolämpötilan painuessa yön aikana muutaman asteen miinukselle sammutettiin ilmanvaihto ja lämmitys aamulla, sekä vuorauduttiin kerroksilla ja valmistauduttiin tulevaan. Onneksi ovien vaihto häiritsi vain vähän normaaleja päivärutiineja, joskin lounaalla Aaronista oli hirmuisen pelottavaa ja jännittävää yrittää syödä samaan aikaan kuin vähän matkan päästä kuului yllättäviä remontin ääniä. Mutta oli se sen arvoista, talon yleisilme muuttui kertaheitolla! Aaron arvostanee tätäkin sitten pikkuisen vanhempana, kun ei niitä turkishaalareita sitten tarvitse sisätiloissa tämän koommin (toivon mukaan tai ennen kuin keksimme vaihtaa ikkunat).

Tulevana viikonloppuna minun ja Aaronin olisi tarkoitus suunnata toiseen mummilaan Joensuun tienoille junalla. Varasin hyvissä ajoin paikan perhehyttiin, jonne kuulemma nipinnapin mahtuvat jopa vaunut. Katsotaan, miten pärjätään.. Ajattelin taas tapani mukaan varautua ydintuhon varalta, josko se sitten estäisi pahimman mahdollisen skenaarion toteutumisen.