Viikonloppu oli touhuviikonloppu, kun koko perhe oli pihalla tekemässä syysjuttuja. Minä istutin useita kymmeniä kukkasipuleita tyhjillään ammottaviin kukkapenkkeihin P:n avustuksella ja Aaron katseli rattaista isin ja äidin menoa nukkumattia sinnitellen. Ensi kesänä Aaron voikin sitten innolla katsella esiin puskevia versoja, jos mikään eläin ei ole syönyt mukuloita ennen sitä. Sunnuntain aikana ehdittiin myös syksyiselle kävelylenkille, jonka pituudeksi muodostui n. 13 km.
Aaron on kovaa vauhtia lähestymässä viittä kuukautta (apua!) ja vauhti vaan kiihtyy. Tuntuu, että joka unilta, olivat ne sitten yö- tai päiväunet, herää vilkkaampi ja osaavampi vauva iloisesti kujerrellen. Unisukat ovat useana yönä löytyneet jostain muualta kuin jaloista ja peitto on ties millaisella mutkalla, mutta ei ainakaan vauvan päällä. Sylissä ei enää viihdytä makuuasennossa kuin äärimmäisessä koomatilanteessa ja olkapäällä on typerää tarkastella maailmaa paikallaan, vaan pitää haroa ja punkea eri suuntiin, viis siitä, onko isin tai äidin nenä tiellä. Selällään on jo välillä vähän tylsää, mutta vatsalleen on vielä hyvin vaikea kääntyä (paitsi vahingossa unissaan ja tästä seuraa paniikki). Vatsallaan taas on kivaa kurkotella leluja, mutta helposti on turhauduttava, kun taidot eivät vielä riitä eteenpäin menemiseen. Keskusteluja käydään tiiviisti päivän polttavista aiheista ja moneen asiaan Aaronilla onkin painava kommenttinsa sanottavana. Huumorintajuakin alkaa löytyä, varsinkin kukkuu-leikki on tosi hassu ja sitä jaksaisi leikkiä loputtomiin. Serkkupojalta saatu pehmokirja saa päivittäin kovaa kyytiä, erityisesti sen rapiseva ankkasivu, ja siitä innostuneena liityttiinkin vauvakirjakerhoon.
Ai niin.. Aaron sai postia Joensuun mummilta. Kuoresta paljastui uudet ihanat ja lämpöiset villasukat!
 |
| Aaron maistelee mansikkaa |
 |
| Siivottu ja iloinen lapsi välipalan jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kivoja. Kiitos, kun jätät viestiä <3